Linnut soveltuvat hyvin saaristoluonnon ja merialueidemme tilan indikaattoreiksi, koska ne reagoivat herkästi ympäristömuutoksiin. Itäisen Suomenlahden saaristolinnuston muutoksia on tutkittu intensiivisesti viimeiset 30 vuotta (esim. Hokkanen 2012 ja 2017). Niinpä Virolahdenkin saaristolinnusto ja sen pitkäaikaismuutokset tunnetaan hyvin.
Haminanluodon menestyjät: valkoposkihanhi ja kalalokki
Oman arvokkaan lisän tutkimustuloksiin tuovat Ilkka Hanskin Haminanluodolla vuosina 1967, 2003 ja 2013 tekemät linnustolaskennat. Ne muodostavat mielenkiintoisen vertailuaineiston nykypäivän kannanarvioille.
Näkymä Haminanluodolta. Ilkka Hanski laski luotoryhmän linnuston ensimmäisen kerran 14-vuotiaana kesällä 1967. Kuva: Marja Hokkanen
Ilkka Hanskin Luontoverkkoon kuuluva Haminanluoto on Hanskin kylän edustalla sijaitseva kahden pienehkön luodon muodostama kokonaisuus, jonka pinta-ala on 2 ha. Ilkka on kuvannut saaren luontoa kirjoissaan Viestejä saarilta (2007) ja Tutkimusmatkoja saarille (2016). Itse olen laskenut luotoryhmän linnuston vuosittain vuodesta 1993 lähtien.
Kuten arvata saattaa, Haminanluodon linnustossa on esiintynyt suuria muutoksia vuosikymmenten aikana. Merkittävin muutos on tapahtunut 2010-luvulla, jolloin valkoposkihanhet levittäytyivät voimallisesti pesimään luodolle. Kesällä 2020 pesimäkanta oli jo 27 parin suuruinen.
Toinen – hieman yllättäväkin – muutos on ollut kalalokin valtava runsastuminen ja hyvä poikastuotto muutaman viime vuoden aikana. Parin hehtaarin kokoisella luodolla asustaa yli 150 kalalokkiparia! Kalalokki näyttää menestyvän hyvin Virolahden sisäsaaristossa, mutta ulkosaaristossa laji on taantunut jo pitkään.
Kalalokki on Haminanluodon runsaslukuisin lintulaji. Laji menestyy hyvin Virolahden sisäsaaristossa, mutta ulkosaaristossa se on taantunut jo pitkään. Kuva: Petteri Riivari
Viimeisen 55 vuoden aikana Haminanluodon linnuston kehitys on ollut hyvin myönteistä. Kesällä 2021 lintujen kokonaisrunsaus (283 paria) oli huomattavasti suurempi kuin menneinä vuosikymmeninä (1967: 36 paria, 2003: 152 paria ja 2013: 141 paria).
Virolahden ruokkikanta on romahtanut yli 90 %
Kun Virolahden saaristoa tarkastellaan laajemmin, merialue voidaan karkeasti jakaa ulko- ja sisäsaaristoon. Käytännössä lähes kaikki ulkosaariston lintuluodot kuuluvat Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon, jolloin ne ovat maihinnousurajoitusten ja muun suojelun piirissä. Merkittävimmät Virolahden ulkosaariston lintuluodot sijaitsevat rajavyöhykkeellä ja Suur-Pisin ympäristössä.
Virolahden ruokit ovat keskittyneet pesimään muutamalle rajavyöhykkeen kivikkoluodolle. Viimeisen 30 vuoden aikana Virolahden ruokkikanta on romahtanut yli 90 %. Vuoden 1991 noin 300 parista on jäljellä enää 15–20 paria. Vuonna 2002 minkit tuhosivat kansallispuiston suurimman ruokkiyhdyskunnan Ryslillä. Vaikka aikaa on kulunut 20 vuotta, ruokit eivät ole vieläkään palanneet vanhalle pesimäluodolleen muutamaa harvaa uskalikkoa lukuun ottamatta.
Virolahden ruokkikanta on viimeisen 30 vuoden aikana romahtanut yli 90 % minkkituhojen ja ilmeisesti levämyrkkyjen aiheuttamien joukkokuolemien seurauksena. Kuva: Petteri Riivari
Minkin lisäksi Itäisen Suomenlahden ruokit ovat kärsineet laajamittaisista joukkokuolemista, joita on esiintynyt vuosina 1992, 2000, 2006, 2010 ja 2021. Joukkokuolemien todennäköisimpänä aiheuttajana useimmat tutkijat pitävät keväisiä levämyrkkyesiintymiä. Toistuvien joukkokuolemien ja minkkituhojen takia Kymenlaakson ruokkikanta on enää murto-osa aikaisemmasta.
Ruokin ohella on monia muitakin lintulajeja, jotka ovat merkittävästi vähentyneet niin Virolahdella kuin muuallakin ulkosaaristossa. Tällaisia lajeja ovat selkälokki, riskilä ja karikukko. Riskilä ja karikukko ovat vaarassa kadota kokonaan Virolahden linnustosta, sillä niitä pesii enää vain muutamia pareja.
Virolahdella pesii enää muutamia karikukkopareja. Laji on hävinnyt myös Haminanluodon linnustosta. Kuva: Petteri Riivari
Toisaalta Virolahdelle on levinnyt monia uusia pesimälajeja, joita ei vielä 25–30 vuotta sitten tavattu lainkaan. Tällaisia uudistulokkaita, joiden kannat ovat kasvaneet vahvasti, ovat kyhmyjoutsen, valkoposkihanhi, kanadanhanhi ja merimetso. Huomionarvoista on, että kaikki menestyjät näyttävät olevan suurikokoisia lajeja – tämän saman ilmiön Ilkka oli havainnut jo aiemmin ja kertoi siitä kirjassaan Viestejä saarilta (2007).
Sisäsaariston linturunsaus on paikoin häkellyttävää
Kokenutkin lintulaskija ja -rengastaja hämmästyy – tai joskus jopa haltioituu – siitä häkellyttävästä lintupaljoudesta, jota voi kokea Virolahden parhaimmilla sisäsaariston luodoilla. Haminanluodon ohella tällaisia lintuparatiiseja ovat mm. Hirvilahdenluodot, Lipreluodot ja Huvisaaren edustalla sijaitseva Töllikkö. Kyseiset luodot ovat naurulokkien, kalalokkien, pikkulokkien, kalatiirojen, lapintiirojen, tukkasotkien, valkoposkihanhien ja kahlaajien valtakuntaa. Myös räyskä ja selkälokki kuuluvat joidenkin luotojen pesimälajistoon.
Kuvassa Tatu Hokkanen on juuri asentanut merihanhelle satelliittipaikantimen. Kuva: Marja Hokkanen
Kaikilla edellä mainituilla luodoilla on ajoittain havaittu myös minkkituhoja. Onneksi minkin vierailut ovat enimmäkseen ajoittuneet lintujen myöhäiseen pesintävaiheeseen, jolloin valtaosa poikasista on ollut jo lentokykyisiä.
Minkkien pyynti niin sisä- kuin ulkosaaristossa on nykyään aivan välttämätöntä pesimälinnuston suojelemiseksi. Metsähallitus on viime vuosina panostanut paljon minkkipyyntiin kansallispuistossa, mutta sisäsaaristossa tämän vieraslajin pyynti on paikallisten metsästäjien varassa.
Iloa lintujen seuraamisesta
Linnuston seuranta saaristossa on vuosien varrella tarjonnut minulle lukemattomia hienoja elämyksiä. Kuka tahansa voi seurata ja laskea lintuja vaikkapa omalla mökkirannalla tai puutarhassa. Aluksi on tarpeen opetella tunnistamaan alueen lintulajeja niin ulkonäön kuin laulunkin perusteella. Sen jälkeen on hauska alkaa pitää havaintopäiväkirjaa, lajilistaa tai pyrkiä tarkemmin kartoittamaan pesimälajeja havaittujen yksilömäärien ja löydettyjen pesien perusteella.
Tatu Hokkanen
Eläkkeelle jäänyt Luonnonvarakeskuksen tutkija. Tutkinut ja rengastanut Kymenlaakson saaristolintuja vuodesta 1991 lähtien.
Aiheesta enemmän:
Hanski, I. 2007. Viestejä saarilta. Gaudeamus. 231 s.
Hanski, I. 2016. Tutkimusmatkoja saarille. Gaudeamus. 351 s.
Hokkanen, T. 2012. Itäisen Suomenlahden saaristolinnuston pitkäaikaismuutokset – erityisesti vuosina 1992–2011. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A 195. 174 s. https://julkaisut.metsa.fi/fi/julkaisut/show/1108
Hokkanen, T. 2017. Kymenlaakson saaristolinnusto taantuu petojen puristuksessa. Kymenlaakson Luonto: 11–15. https://www.sll.fi/app/uploads/sites/21/2019/02/SLL_Kymenlaakson_luonto_2017-.pdf