Oli ilo tuntea Ilkka Hanski. Opin häneltä todella paljon. Hän on opettanut minulle mm. mosaiikkisuojelun periaatteen, joka on tälläkin hetkellä jotain sellaista, mitä EU:n biodiversiteettistrategiassa pitäisi tavoitella.
Kaikessa poliittisessa päätöksenteossa tulisi ottaa huomioon luonnon monimuotoisuus, ekosysteemit ja ekosysteemipalvelut.
Euroopan komissio julkaisi keväällä eurooppalaisen biodiversiteettistrategian, jossa esitetään tavoitteet vuodelle 2030. Komissio esittää, että EU:n maa- ja merialueista 30 prosenttia tulee suojella, kun nykyisin vain 11 prosenttia merialueista on suojeltu. Tiukempaan suojeluun pitää ottaa vähintään kolmasosa suojelluista alueista. Myös kaikki aarniometsät tulisi ottaa suojelun piiriin. Lisäksi komissio esittää vuonna 2021 ehdotuksen oikeudellisesti sitoviksi EU:n luonnon ennallistamistavoitteiksi, joiden tarkoituksena on palauttaa ennalleen rappeutuneet ekosysteemit. Maatalouden osalta luomuviljelylle asetetaan 25 prosentin tavoite ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä halutaan vähentää 50 prosenttia.
Merialueiden osalta suojelutavoite on kunnianhimoinen, mutta maa-alueiden osalta se on täysin riittämätön. Nykyään jo yli 25 prosenttia maa-alueista on suojeltu, joten uusi tavoite ei toisi merkittävää muutosta. Myös luomuviljelyn tavoitetta tulisi korottaa. Mielestäni luomuviljelylle pitäisi asettaa 40 prosentin tavoite, jota olen esittänyt jo aikanaan, kun luomulainsäädäntöä valmisteltiin.
EU:n uuden biodiversiteettistrategian tavoitteena on vaikuttaa biodiversiteettikadon ajureihin, kuten maan- ja vesien kestämättömään käyttöön, luonnonvarojen ylikulutukseen, saasteisiin ja vieraslajeihin. Strategia on myös osa EU:n elvytyssuunnitelmaa. Se pyrkii saamaan biodiversiteetin huomioimisen osaksi EU:n talouden kasvustrategiaa.
Taloudelliset paineet luonnonvarojen käyttöön ovat suuria ja kasvavat edelleen, eikä talouskasvua ole vielä saatu toteutumaan ilman luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Tähän on saatava muutos.
Ilmastonmuutos ja biodiversiteetti ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Ilmastonmuutos aiheuttaa muutoksia lajien elinympäristöissä, mikä vaikuttaa lajien kykyyn selvitä. Mitä enemmän lämpötilat nousevat, sitä harvempi laji pystyy selviämään. Toisaalta heikko ekosysteemien tila kärjistää ilmastonmuutoksen vaikutuksia siinä missä elinvoimaiset ekosysteemit lieventävät niitä. Ilmastonmuutos on kuitenkin saanut julkisessa keskustelussa paljon enemmän huomiota verrattuna luonnon monimuotoisuuteen.
Biodiversiteettikatoa lisäävät Suomessa ilmastonmuutoksen lisäksi erityisesti metsätalous, maatalous, rakentaminen ja muu maankäyttö sekä saastuminen.
Puolet maapallon asuttavasta maapinta-alasta on maatalouden käytössä. 70 prosenttia tästä alasta on karjan, eli lihan ja maitotuotteiden tuotannon käytössä. Maa- ja metsätalous yhdessä vievät yli 87 prosenttia asuttavasta pinta-alasta. Ruokajärjestelmämme, sisältäen maankäytön muutokset, aiheuttaa neljänneksen kaikista kasvihuonepäästöistä, jotka ajavat ilmastonmuutosta eteenpäin. Emme pysty ratkaisemaan biodiversiteettihaastetta puuttumatta maatalouteen ja ruokajärjestelmäämme.
Ruokapolitiikassa eivät enää pienet korjaukset auta. Ruokaan liittyy niin paljon toisiinsa vaikuttavia ongelmia. Ruokasysteemin ongelmat eivät korjaannu vain rajoittamalla torjunta-aineiden käytön määrää tai puuttumalla yhden maatilan työntekijöiden oloihin. Tarvitaan kokonaisvaltaista ruokapolitiikkaa, jossa pääajatus on kestävä ruokasysteemi.
Neuvottelut globaaleista ja EU:n vuoden 2020 jälkeisistä biodiversiteettitavoitteista ovat parhaillaan käynnissä. Maailmanlaajuinen biodiversiteettistrategia on tarkoitus vahvistaa Kiinassa vuonna 2021.
EU:n biodiersitteettistrategiaan liittyy keskeisesti periaate, että kaikessa taloudellisessa toiminnassa on pyrittävä ekosysteemien säästämiseen, ennallistamiseen ja kompensoimiseen.
Nyt kansainvälisten biodiversiteettisopimuksen neuvotteluiden ollessa käynnissä, voisi huomion siirtää EU:n biodiversiteettistrategian no-net-loss-periaatteen sijaan net-plus-periaatteeseen. Tarvitsemme lisää suojeltuja alueita. Koskemattomat alueet ovat nyt jo niin vähissä, että vaikka ne kaikki suojeltaisiin, se ei olisi riittävästi. Tämä tarkoittaa, että kompensaatioperiaatteesta pitäisi saada entistä kunnianhimoisempi. Kun uusi maa-alue otetaan käyttöön, vastaava tai suurempi määrä maata pitäisi ennallistaa tai kompensoida suojelemalla uusi alue. EU:n biodiversitettistrategissa puhutaan kestävästä käytöstä, mutta mielestäni sen pitäisi tarkoittaa myös sitovia ennallistamis- ja käyttötavoitteita.
Kompensaatioiden kautta ilmasto ja biodiversiteetti olisi mahdollista kytkeä entistä paremmin toisiinsa, esimerkiksi liittämällä päästökompensaatiot vanhojen metsien suojeluun tai päätehakattujen metsien tai soiden rauhoitukseen tukemaan niiden villiintymistä tulevien vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana.
Meidän pitäisi alkaa varata alueita luonnonsuojelulle sekä tiukkaan suojeluun. Myös ennallistamiseen, villiinnyttämiseen, pitäisi kiinnittää enemmän huomioita. Suomessa tämä koskee erityisesti metsiä, mutta myös muita luontotyyppejä ja maaperän ekosysteemejä. Ilkka Hanski esittikin aikanaan mosaiikkisuojelun periaatetta, eli third-of-third lähestymistapaa.
Kuten Helsingin yliopiston LIFEPLAN-projektin tutkijat arvioivat, jopa 80 prosenttia maailman lajeista on vielä löytämättä. Tiedämme siis vielä erittäin vähän lajistosta, puhumattakaan maaperän lajeista ja mikrobistosta. Koska emme tiedä vielä tarpeeksi, pitäisi toiminnan perustua varovaisuusperiaatteeseen.
Nyt on kiire tehdä kunnianhimoinen ja sitova strategia. Maata ei enää valmisteta lisää. Meidän on aika toimia. Maailman luonnon monimuotoisuus vähenee kiihtyvällä tahdilla monista kansainvälisistä tavoitteista huolimatta. Omalla pihallakin voi jättää kolmanneksen hiukan villiintymään, vaikka niille siileille, nokkosperhosille tai muille pihan asukeille kotipaikaksi.
Ps. Parlamentti on esittänyt vuoden 2022 nimeämistä eurooppalaiseksi vihervuodeksi. Tämä ei tietenkään ratkaise luonnon monimuotoisuuden ongelmaa, mutta kaupunkiympäristöt ovat tärkeä paikka antaa tilaa ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Sirpa Pietikäinen Europarlamentaarikko