Olemme oppineet ajattelemaan, että perimä ja elintavat määrittävät terveytemme. Sen sijaan elinympäristön vaikutus ihmisen terveyteen on saanut liian vähän huomiota. Vihreys ympäristössämme voi tarjota kokonaisvaltaisia ratkaisuja kansanterveyden ongelmiin.
Terveyteen vaikuttaa myös elinympäristö
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen terveydestä. Aluksi kiinnostukseni koski lähinnä liikunnan sopivaa määrää, Omega 3 ja 6 rasvojen parasta suhdetta ja haitallisen tulehduksen vähentämistä oikeaoppisella ravinnolla. Nykyään ajattelen laajemmin: terveys ei muodostukaan vain valintojemme seurauksena.
Biologian opintojeni loppupuolella minua kiehtoivat arkipäiväisten kemikaalien vaikutukset terveyteen. Päädyinkin tekemään gradututkimukseni maailman käytetyimmän maatalouskemikaalin ympäristövaikutuksista. Ymmärsin, että terveyteemme vaikuttavat myös tekijät, joita yksilön on hankalaa tai mahdotonta kontrolloida. Altistuminen joillekin kemikaaleille ja ilmansaasteille on kiistatta haitallista ihmisille. Mutta pian käsitykseni terveyteen vaikuttavaista tekijöistä täydentyi lisää.
Vuonna 2012 Ilkka Hanskin julkaisemassa tutkimuksessa osoitettiin, että vihreissä kotiympäristöissä kasvaneille nuorille kehittyi vähemmän allergista herkistymistä. Suojaava vaikutus näytti johtuvan vihreissä ympäristöissä viihtyvistä mikrobeista. Aiemmin en ollut huomioinut, että elinympäristömme kaupungistuminen ja länsimaistuminen paitsi lisää altistumista terveyden riskitekijöille myös vähentää altistumista terveyttämme suojaaville tekijöille.
Luonto on väkivahva terveyden edistäjä
Millainen on terve ihminen? Maailman terveysjärjestö määritteli jo yli 70 vuotta sitten, että terveys ei ole vain sairauden puuttumista vaan kokonaisvaltainen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Nykyään tiedämme, että luonto edistää kaikkia näitä terveyden osatekijöitä.
Esimerkkejä luonnon terveyshyödyistä on valtavasti. Lyhytkin retki luontoon laskee verenpainetta, sykettä ja stressiä, vehreä näkymä sairaalan ikkunasta edistää potilaan paranemista, lasten keskittymiskyky terästyy oppitunnilla luonnossa, vanhempien ja lasten sosiaalinen vuorovaikutus kohenee viheralueilla, ennenaikaista kuolleisuutta mihin tahansa syyhyn esiintyy vähemmän vihreillä alueilla asuvilla, masennusta ja useita muita yleistyviä mielen toiminnan häiriöitä esiintyy vähemmän maaseudulla kuin kaupungeissa, keskoslapsia syntyy vähemmän vihreissä ympäristöissä asuville äideille, astmaa ja allergisia sairauksia kehittyy vähemmän maaseudun kuin kaupunkien lapsille.
Huolimatta tästä vahvasta tutkimusnäytöstä kohtaan usein luonnon terveyshyötyjen vähättelyä. Toisaalta ymmärrän kyseenalaistajia, sillä ymmärryksemme siitä mikä on biologinen syy luonnon terveyshyötyjen taustalla, on hataraa. Tämä johtunee siitä, että luonnossa on samanaikaisesti vähän terveyden riskitekijöitä ja paljon terveyttä edistäviä tekijöitä. Luonnossa altistuminen ilmansaasteille, melulle ja valosaasteelle vähenee, kun taas altistuminen auringonvalolle lisääntyy, liikkuminen lisääntyy ja sosiaalisia suhteita ylläpidetään. Näin kokonaisvaltaiset vaikutukset ovat haastavia tutkia.
Luonnon ja terveyden näkymätön yhteys
Minua kiinnostaa erityisesti luonnon ja terveyden näkymätön yhteys. Ilkka Hanskin tutkimuksessa luonnon mikrobit edistivät terveyttä. Erityisen laaja tutkimusnäyttö osoittaa, että lisääntynyt altistuminen luonnon mikrobeilla maaseudulla, maatiloilla ja luontopäiväkodeissa tukee lasten immuunijärjestelmän kehitystä.
Luonnossa on kuitenkin mikrobien lisäksi muitakin (lähes) näkymättömiä, terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Mielenkiintoinen esimerkki ovat allergeenit. Tiedämme, että allergeeneihin lukeutuvat siitepölyt, eläinten hilse ja ruokien molekyylit aiheuttavat vaarallisia allergisia reaktioita niille herkistyneille ihmisillä. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että jos näille altistuu hyvin varhain elämässä, ne saattavat suojata yliherkkyyden kehittymiseltä. Esimerkiksi maaseudulla lapset ovat harvemmin herkistyneitä kasvien siitepölyille kuin kaupungeissa.
Luontoympäristöissä on usein tuoksuja. Paahteisen kangasmetsän tuoksu kuumana kesäpäivänä on oma suosikkini. Tuoksut syntyvät kasvien tuottamista haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (tutummin VOC). Niiden terveysvaikutuksista on vielä vähän näyttöä, mutta eläinkokeet ovat osoittaneet, että ne voivat vähentää sekä stressiä että tulehdusta. On mahdollista, että näiden yhdisteiden haistelu ja hengittäminen selittää osan luonnon terveysvaikutuksista.
Elinympäristön vaikutus terveyteen on tasa-arvokysymys
Ihmiset eivät ole samanarvoisessa asemassa elinympäristönsä suhteen. Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen on vaikeampaa, jos lähin myymälä on kävelymatkan päässä kodista. Lihavuustutkija Aila Rissanen taas painottaa, että lihavuus on elinympäristömme tuote. Olemme luoneet ympäristön, joka ei tee terveellisiä valintoja, kuten arkista liikkumista tai hyviä ruokavalintoja, helpoiksi. Kun myönnetään, että yksilön terveys liittyy olennaisesti elinympäristöön, löydetään uudenlaisia, tehokkaita keinoja vaikuttaa kansanterveyteen.
Jäin Rissasen haastattelun jälkeen miettimään miten suurta roolia elinympäristön vihreyden väheneminen näyttelee elintasosairauksien yleistymisessä. Ihmiset ja vihreä luonto ovat yhä harvemmin samassa paikassa, varsinkaan ihan vahingossa, arkisen toiminnan yhteydessä. Luonnosta on tullut paikka, jonne on erikseen mentävä. Luontoretkien järjestely vaikeutuu, jos ne vaativat paljon aikaa ja suunnittelua, kenties myös auton ja varallisuutta.
Tiedämme, että yksittäinen luontoretki vaikuttaa välittömästi hyvinvointiimme, mutta vain säännöllinen ja runsas luonnossa vietetty aika riittää terveyden pidempiaikaiseen edistämiseen. Tästä syystä kaupunkien ja taajamien tulisi uudella tavoin miettiä luonnon sijoittelua ihmisen lähelle. Kuinka paljon voisimme vähentää elintasosairauksien esiintymistä muuttamalla elinympäristöjämme vihreämmiksi? Toisaalta myös luonto ihmisen elinalueiden ulkopuolella on tärkeää terveydellemme. Kaupunkien hajanaiset luontoalueet voivat kukoistaa ihmisen parhaaksi vain jos luonnon suuri verkosto voi hyvin niiden ulkopuolella. Tätä varmistaa myös Ilkka Hanskin Luontoverkko.
Jenni Lehtimäki
Suomen ympäristökeskus
Filosofian tohtori Jenni Lehtimäki toimii erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Hän teki väitöskirjaansa yhdessä Ilkka Hanskin kanssa biodiversiteettihypoteesista. Jenni jatkaa edelleen aiheen tutkimista ja etsii keinoja terveellisen elinympäristön ja elintavan mahdollistamiseksi.